LauTP – pieni seura, suuri unelma

Kun LauTP viettää 80-vuotisjuhlavuottaan, on mahdotonta sivuuttaa 1980-luvun puolivälin huimaa nousutarinaa. Se oli ajanjakso, jolloin lauritsalalainen kyläseura ei ainoastaan menestynyt – se uskalsi unelmoida suuria. Ja hetken aikaa unelma SM-sarjasta oli aidosti käden ulottuvilla.

Kaikki alkoi kentän laidalta

Menestyksen siemenet kylvettiin paljon ennen nousuvuosia. Juhani Partasen määrätietoinen työ junioreiden parissa loi pohjan toiminnalle, jota Pekka Kokko menestyksekkäästi jatkoi. Partasen jalkapallokoulun kasvatit kasvoivat nappulaliigasta kohti miesten sarjoja – yhdessä, askel kerrallaan.

1980-luvun alussa LauTP kolkutteli Kakkosdivisioonan ovea kahdesti. Nousu jäi vielä haaveeksi, mutta kolmannella yrittämällä sitkeys palkittiin. Kauden 1983 päätteeksi, Pekka Kokon johdolla, joukkue nousi Kakkosdivisioonaan. Se ei ollut sattuma, vaan vuosien työn tulos.

Joukkueen runko koostui omista kasvateista: Vesa Kukkonen, Jari Torvi, Vesa Hulkkonen, Teemu Pohjonen, Jyrki Saarinen, Jarmo Houtsonen, Petteri Behm, Juha Ruokonen, Jyri Puhakainen, Kai Könönen, Timo Suikka, Jussi Nikkinen, Mikko Manninen ja Ari Korhonen. Mukana olivat myös kokeneemmat Markku Timonen, Tapio Lampinen ja Pertti Kinnunen – pelaajia, jotka olivat kulkeneet saman kasvupolun jo aiemmin.

Ratkaisevaksi vahvistukseksi nousi Puolasta saapunut maalitykki ”Zidek” Slavuta, josta muodostui nopeasti yleisön suosikki ja kulttihahmo Lauritsalan kentillä.

Nousukiito kiihtyy

Kakkosdivisioonassa LauTP ei tyytynyt säilymään. Kaudelle 1984 joukkuetta vahvistettiin harkitusti: mukaan liittyivät Ari Hämäläinen, Harri Kokko sekä Ismo Kostilainen. Yhdistelmä omia kasvatteja ja alueellisia vahvistuksia osoittautui toimivaksi.

Kauden päätteeksi LauTP juhli jälleen – nousu Ykkösdivisioonaan varmistui, kun Rovaniemen Reipas kaatui nousukarsinnassa. Kahden vuoden aikana seura oli harpannut kaksi sarjaporrasta ylöspäin. Pienen paikkakunnan joukkueesta tuli koko jalkapallo-Suomen puheenaihe.

SM-sarja siintää silmissä

Kaudelle -85 entuudestaan vahvaan joukkueeseen liittyivät vielä Harri Kaartinen, Jukka Aallikko sekä Harri Pehkonen.

Ykkösdivisioonakausi 1985 käynnistyi näyttävästi. Avauskotiottelussa Lauritsalassa kaatui Kuopion Elo maalein 4–1. Se ei jäänyt yksittäiseksi valonpilkahdukseksi, vaan joukkue pelasi tasaisen vahvan kauden.

Lopputuloksena oli sarjan toinen sija – tasapisteissä Lahden Reippaan kanssa. SM-sarja ei ollut enää kaukainen haave, vaan realistinen mahdollisuus. Ratkaiseva uusintaottelu pelattiin Mikkelin urheilupuistossa. Tällä kertaa Lahden Reipas oli vahvempi, ja 0–5-tappio päätti LauTP:n nousuhaaveet.

Tulos oli karvas, mutta se ei pyyhi pois saavutuksen suuruutta.

Perintö, joka kantaa

Vuosien 1983–1985 joukkue osoitti, mitä voidaan saavuttaa, kun seura uskoo omaan työhönsä ja kasvatustapaansa. LauTP ei rakentanut menestystään valmiiden tähtien varaan, vaan omien junioreidensa kehitykseen. Se teki tarinasta erityisen.

Eteläkarjalaiselle jalkapalloväelle nuo vuodet ovat edelleen ylpeyden aihe. Ne muistuttavat siitä, että yhteisöllisyys, sitkeys ja pitkäjänteisyys voivat nostaa pienenkin seuran suurten joukkoon – ainakin hetkeksi aivan huipulle johtavan oven eteen.

LauTP:n 80-vuotisjuhlavuonna tuo tarina elää yhä. Se ei ole vain kertomus sarjanousuista, vaan kertomus uskosta – ja siitä, kuinka pitkälle se voi kantaa.

Kuvat ylhäältä alas: LauTP 1985 edustusjoukkue (tekstin alussa)

Kuvat tekstin jälkeen: 1) LauTP:n E-pojat ja Jussi Partanen Helsingissä Töölön pallokentällä 1970-luvun alussa, 2) LauTP:n B-junnut SM-sarjaan, 3) Jyri Puhakainen vauhdissa LauTP - Lahden Reipas ottelussa Mikkelin urheilupuistossa, 4) Zidek taituroi LauTP - FinnPa 1985, 5) Ykkösdivisioonan ensimmäinen kotiottelu LauTP - Elo veti väkeä katsomoon